Poistetut kohtaukset, Osa II: Itsetunto-ongelmia

Heitetäänpä vaihteeksi vähän lisää vettä myllyyn. Tällä kertaa julkaisemme Oikeusjuttua varten valmiiksi kirjoitetun ja pitkälle harjoitellun kohtauksen, joka heivattiin lopullisesta esityksestä aivan viime metreillä, vain pari päivää ennen ensi-iltaa. Kohtaus itsessään toimi erinomaisesti, mutta tulimme lopulta siihen johtopäätökseen, ettei se vienyt riittävästi (lue: riittävällä temmolla) kokonaisuutta eteenpäin. Harmillista sinällään sillä kohtaus avasi mielestämme varsin mielenkiintoisia näkökulmia Oulun yliopiston sisäisiin toimintatapoihin.

Kohtaus rakentuu erään pitkään Kajaanin opettajankoulutusyksikössä työskennelleen (X) haastattelun ympärille. Haastattelu tehtiin Kajaanissa 12.3.2013. Paikalla olivat ohjaaja Veikko Leinonen (V) ja Toivo Peppanen (T). Kohtauksen alun johdattava repliikki kuuluu näyttelijä Antti Vilhuselle. Haastatteluteksti on autenttinen.

Antti (yleisölle): Seuraava pätkä on erään Kajaanin opettajankoulutusyksikössä työskennelleen haastattelusta. Hän oli sitä mieltä, että Oulun (yliopiston) kasvatustieteellinen (tiedekunta) voidaan nähdä tässä kehityksessä myös uhrina.

T: miten sä näät ton opettajankoulutuksen tulevaisuuden?

X: mä sanosin et Oulu on ihan toivottomassa tilanteessa nytten, ku aatellaan että sinne tulee joku sata graduntekijää Kajaanista ja koko ajan porukkaa vähennetty.

T: selviikö ne siitä?

X: siis selviäähän ne tietenki, mutta miten, siis niin että laiminlyödään opetus, et graduntekijät tekee mitä tekee ja hyväksytään kaikki mahollinen graduks.

V: aiheuttaako tämä, jos Oulun valmistumisprosentti ei nouse, niin aiheuttaako se ihan katastrofin Pohjois-Suomeen ettei valmistu porukkaa?

X: mää kyllä ihmettelen todella, että miten ne siitä selviää. mä tos kesällä juttelin yhden oululaisen kanssa, ja kyllä sekin oli siinä ihmeissään, sekin vaan oottelee että pääsis eläkkeelle sieltä, se ylipäänsä niinku se koko tunnelma on hirvittävän huono Oulussa, et siellä nyt jokainen kai puukottaa toista selkään niin paljo ku pystyy, ja sitten toi Sanna Järvelä (Oulun yliopiston kasvatustieteiden professori ja yliopiston hallituksen jäsen) niinkun huseeraa päällimmäisenä nytten, sillon kuitenki, se on hallituksen jäsen, niin se pystyy puuhaan kaikenlaista et, en tiiä, semmost se on, et nuo puheet siitä et siellä ois korkeetasost tiedettä, sille voi vaan nauraa.

(...)

V: jos se on tollasta ollu Kajaani-Oulu köydenvetoa, niin mikä ihme siinä on ollu, että se on tommonen ollu se tilanne?

T: mikä sen kaiken takana...

V: mistä se tulee, onko se jotenki niin syvään juurtunu asia vai mikä siinä on?

X: mä luulen, yksinkertasesti vois sanoo, että oululaisilla on niin heikko itsetunto, niillä ei oo mitään tutkimusta millä ne ois voinu briljeerata. tutkimus ei koskaan painanut siis missään, se ei ollu mikään kriteeri tai argumentti rahanjaossa, vaikkakin meillä oli tiedekunnan suunnitelmissa aina tieteen tukeminen ensimmäisenä, mut se täyty olla jotta se näyttäs hyvältä.

mut tää on niin huvittavaa tää just ku meiän piti jatkuvasti tehä sillon yheksänkymmentäluvullaki pitkän tähtäimen tai lyhyen tähtäimein suunnitelmia, kaikki meni aina toisella tavalla ku nää suunnitelmat oli, ei niillä ollu mitään merkitystä.

T: kuulostaa tommoselta pikkuneuvostoliitolta jotenki...

X: siellä sentään niinku noudatettiin niitä viisvuotissuunnitelmia (nauraa) ainakin jotenkin, että sitten päät putoili. meillä ei noudateta ja kukaan ei kärsi muut ku henkilökunta. pienimmät aina kärsii.

T: vielä absurdimpi tilanne. mut se on niinkö tämän meiän jutun varmaan alusta lähtien se pointti on ollu se että niinku todelliset argumentit ei missään vaiheessa painanu eikä tuloksellisuus.

X: ei, ei se on niinku just, niinku mä sanoin, yksi suurimpia ongelmia, et sehän on niin pirullista ku ei minkäänlaisii kriteereitä, et tässä niinku kaikki, ihan niinku sellaset henkilökohtaset mieltymykset, ja tollaset voi vaikuttaa päätöksentekoon, että ei tiedä mistä johtuu mikäkin päätös ku mikään ei pidä paikkaansa, mikään tollanen niinku, jos sanotaan vaikka tutkimuksen, arvioidaan todella tutkimusta, niin ei sillä oo mitään merkitystä sitten kuitenkaan.