tiistai 10. kesäkuuta 2014

Katsaus Oikeusjutun vuoteen

Se oli sitten tässä. Tutkivaa journalismia ja dokumenttiteatteria yhdistäneen näytelmän ”Oikeusjuttu – totuus Kajaanin opettajankoulutusyksikön alasajosta” viimeiset esitykset nähtiin lauantaina 24.5.2014 Helsingissä Valtiomonteatterilla. Reilu vuosi on kulunut Kajaanin ensi-illasta – mitä sinä aikana on nähty ja koettu?

Viime keväänä näytelmää tehtiin viimeisen kunnianosoituksen tunnelmissa. Oli menossa laitoksen viimeinen kevät. 113 vuotta kajaanilaista opettajankoulutuksessa oli jäämässä historiaan. Hiljenevän laitoksen alasajo näkyi maakunnan ykköslehdessä Kainuun Sanomissa, jos ei päivittäin, niin ainakin viikoittain. Meidän yhdeksän kotinäytöstämme Generaattorilla keräsivät täysiä katsomoita. Ihmiset osoittivat seisaaltaan suosiotaan. Näytöksissä itkettiin ja naurettiin. Vapautuneesti. Laulettiin Suvivirttä porukassa. Välillä olisi voinut kuulla sen kuuluisan nuppineulan tipahtavan, kun repliikit tipahtelivat näyttelijöiden suusta. Ihmiset kuuntelivat jokaista sanaa suurennuslasin kanssa, korvat auki, mielet valppaina.

Näiden esitysten lataus jäi mieleen. Yksi lukiolaispoika poistui näytöksestä ihmetellen, että hän ei ole ikinä tiennyt, että teatteri voisi olla myös tällaista. Kuvaa omia tunnelmiani nuorena poikana, kun näin Kristian Smedsin Huutavan äänen korvessa. Seminaarin viimeinen johtaja Juhani Suortti poistui esityksen jälkeen katsomosta kyyneleet silmissään. "Kiitos" oli ainoa sana, jonka hän sai sanotuksi.

Jos ihastusta ja isoja tunteita, niin kuultiin myös kriittisempiäkin ääniä. Muutamat asiaa läheltä seuranneet pitivät näytelmää liian lempeänä, kilttinä. Kuulemma varsinkin kajaanilaispoliitikkoja olisi voinut hutkia lujempaa. Parin paikallisen virkamiehen roolia olisi voinut kaivella pidemmällä kouralla.

Joka tapauksessa kotimenestystä seurasivat vierailu Oulussa sekä festivaaleilla Kuusamossa, uudelleen Oulussa ja vielä vuodenvaihteen jälkeen Mikkelissä Työväen Näyttämöpäivillä. Palkintoja, hämmennystä. Myös paljon mediahuomiota. Muun muassa Voima -lehti ja Itä-Suomen yliopiston ylioppilaslehti Uljas julkaisivat lakkautuksesta ja näytelmästä isot artikkelit. Näytelmä kasvoi jonkinlaiseksi tapaukseksi vuoden aikana, laitoksen itsensä jo hiljennyttyä.

Oikeusjutun viimeinen vierailu

Helsingin reissu otti aikaa perjantaista sunnuntaihin. Reissuun lähdettiin ensimmäisellä autolla tekniikan jätkien kanssa perjantaiaamuna. Toinen autollinen porukkaa seurasi perässä myöhemmin iltapäivällä. Perille päästiin kuuden maissa ja setti saatiin pystyyn kello yhteen mennessä yöllä. Ennestään tuntematon tila paljastui Oikeusjutulle oikein sopivaksi ja itse Valtimonteatteri hyvin viehättäväksi pieneksi teatteriksi Kallion sydämessä Aleksis Kiven kadulla. Tilassa oli jopa tiettyä punk-henkeä ja lempeää tyylikkyyttä, joka sai työryhmän sydämet puolelleen.

Itse esitykset olivat pitkästä esitystauosta huolimatta yllättävän eheitä ja hyviä vetoja, joita oli ohjaajana ilo seurata. Unohtumattoman sävyn esityspäivälle antoivat olosuhteet. Kuumuus paineli hellelukemissa ja pieni teatterisali lämpeni ihmisten mukana. Käsiohjelmat väpättivät yleisön käsissä ja näyttelijöiden osalta oli havaittavissa huomattavaa sulamista. Oli kuitenkin hauska huomata, että olosuhteet taisivat lopulta ärtymyksen sijaan enemmänkin yhdistää ihmisiä.

Ensimmäisen esityksen alkumonologissa kertojalla, entisellä opiskelija-aktiivi Toivo Peppasella meinasi pakka hajota, kun tunteet ja kahdeksan katkeran taistelun vuoden muistot tulvahtivat pintaan. Näytöksen lopussa väki nousi laulamaan esityksen päättävän Suvivirren seisaaltaan.

Vierailu olisi ilman muuta aiheensa tärkeyden tähden ansainnut pientä huomiota myös etelän teatteria seuraavalta medialta. Olisi ollut mahdollisuus kertoa jostain tärkeästä, jostain päivänpolttavasta. Nähdä, että dokumenttiteatteria tehdään tässä maassa myös hieman erilaisella otteella kuin Ryhmäteatterissa ja Kansallisteatterissa.

Käytämme tässä vielä tilaisuuden hyväksi kiittää Kajaanin Kaupunginteatterin ohjaajaa Hanna Kirjavaista, joka Valtimonteatterin keskeisenä perustajajäsenenä auttoi Oikeusjutun Helsingin vierailun jalalle. Kiitokset myös Valtimonteatterin tuottajalle Pauliina Alangolle ja tekniikkavastaava Timo Torviselle.

Helsinkiin ja takaisin

Vuosi Oikeusjutun kanssa kiertyi kiinni, kun Helsingistä takaisin palatessamme saimme lukea Kainuun Sanomien uunituoreen jutun siitä kuinka opettajankoulutusta on turha enää haikailla takaisin.

Jutussa kerrottiin ministeriön linjauksesta, jonka mukaan maakunnallisista yliopistokeskuksista tehdään täydennyskoulutuskeskuksia. Siitä ei kuitenkaan kerrottu mitä opettajankoulutuksen lakkautus on aiheuttanut Kainuussa ja Ylä-Savossa. Tuleeko opettajapula vai ei? Ainakin varhaiskasvatuksen puolella tilanne näyttää erittäin huolestuttavalta. Tai kuten eräs tuttu paikallisen päiväkodin johtaja asian joku aika sitten muotoili: "Kun yrittää löytää päiväkotiin (päteviä) lastentarhanopettajia, niin ahdistus on ainoa tunne..."

Oikeusjuttua esitettiin yhteensä 17 kertaa. Katsojia näytelmä keräsi 884 kappaletta.

Kajaanin Seminaari 1900 - 2013. Elämän totuutta etsi!

Kajaanissa 10.6.2014

Ohjaaja Veikko Leinonen
Apulaisohjaaja Toivo Peppanen


Oikeusjuttu Mikkelin Työväen Näyttämöpäivillä helmikuussa 2014.
Kuvassa Kimmo Penttilä (vas.) ja Pekka Moilanen. 

Kuva: Jere Lauha / Työväen Näyttämöpäivät


Oikeusjutun työryhmä Helsingin Valtimonteatterilla viimeisten esitysten jälkeen.
Kuvassa vasemmalta Panu Lyytinen, Pekka Moilanen Juha Häkkänen, 
Veikko Leinonen,
Niko Karjalainen, Aki Moilanen, Matias Nieminen, Kimmo Penttilä, Hanna-Mari Hotta,
Toivo Peppanen ja Tuomas Laitinen. Kuvasta puuttuvat työryhmän jäsenet
Pirkko Paananen, Soile Savela, Jaani Leinonen ja Katri Kuvaja.


Palkintoja Oikeusjuttu voitti seuraavasti:

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun Harrastajateatterikatselmus, 1000 euron kannustuspalkinto
Mikkelin Työväen Näyttämöpäivät, Yleisön suosikki

Media huomioi Oikeusjutun seuraavasti:

KotiseutuPlus TV (huhtikuu 2013)
Yle Kainuu (15.4.2013)
Kainuun Sanomat (17.4.2013)
Koti-Kajaani (17.4.2013)
KotiseutuPlus (18.4.2013)
Kainuun Sanomat (Raimo Viirretin kritiikki / 21.4.2013)
Koti-Kajaani (Päivi Huuskon kritiikki / 24.4.2013)
Koti-Kajaani (Nimetön katsojan palaute / 27. - 28.4.2013)
Voima -lehti (4 / 2013)
Kaleva (Elena Penttilän kritiikki / 20.5.2013)
Uljas - Itä-Suomen ylioppilaslehti (5 / 2013)
Libero -lehti (2 / 2013)
Länsi-Savo (3.2.2014)
Yle Etelä-Savo (3.2.2014)

Esityksen toteuttamista tuki taloudellisesti Taiteen Edistämiskeskus.

”Silloin kun maailman mahtavien silmät ovat muualla, ne ovat ne pienet ja huomaamattomat, joiden täytyy tehdä suuria tekoja.”