Katsaus Oikeusjutun vuoteen

Se oli sitten tässä. Tutkivaa journalismia ja dokumenttiteatteria yhdistäneen näytelmän ”Oikeusjuttu – totuus Kajaanin opettajankoulutusyksikön alasajosta” viimeiset esitykset nähtiin lauantaina 24.5.2014 Helsingissä Valtiomonteatterilla. Reilu vuosi on kulunut Kajaanin ensi-illasta – mitä sinä aikana on nähty ja koettu?

Viime keväänä näytelmää tehtiin viimeisen kunnianosoituksen tunnelmissa. Oli menossa laitoksen viimeinen kevät. 113 vuotta kajaanilaista opettajankoulutuksessa oli jäämässä historiaan. Hiljenevän laitoksen alasajo näkyi maakunnan ykköslehdessä Kainuun Sanomissa, jos ei päivittäin, niin ainakin viikoittain. Meidän yhdeksän kotinäytöstämme Generaattorilla keräsivät täysiä katsomoita. Ihmiset osoittivat seisaaltaan suosiotaan. Näytöksissä itkettiin ja naurettiin. Vapautuneesti. Laulettiin Suvivirttä porukassa. Välillä olisi voinut kuulla sen kuuluisan nuppineulan tipahtavan, kun repliikit tipahtelivat näyttelijöiden suusta. Ihmiset kuuntelivat jokaista sanaa suurennuslasin kanssa, korvat auki, mielet valppaina.

Näiden esitysten lataus jäi mieleen. Yksi lukiolaispoika poistui näytöksestä ihmetellen, että hän ei ole ikinä tiennyt, että teatteri voisi olla myös tällaista. Kuvaa omia tunnelmiani nuorena poikana, kun näin Kristian Smedsin Huutavan äänen korvessa. Seminaarin viimeinen johtaja Juhani Suortti poistui esityksen jälkeen katsomosta kyyneleet silmissään. "Kiitos" oli ainoa sana, jonka hän sai sanotuksi.

Jos ihastusta ja isoja tunteita, niin kuultiin myös kriittisempiäkin ääniä. Muutamat asiaa läheltä seuranneet pitivät näytelmää liian lempeänä, kilttinä. Kuulemma varsinkin kajaanilaispoliitikkoja olisi voinut hutkia lujempaa. Parin paikallisen virkamiehen roolia olisi voinut kaivella pidemmällä kouralla.

Joka tapauksessa kotimenestystä seurasivat vierailu Oulussa sekä festivaaleilla Kuusamossa, uudelleen Oulussa ja vielä vuodenvaihteen jälkeen Mikkelissä Työväen Näyttämöpäivillä. Palkintoja, hämmennystä. Myös paljon mediahuomiota. Muun muassa Voima -lehti ja Itä-Suomen yliopiston ylioppilaslehti Uljas julkaisivat lakkautuksesta ja näytelmästä isot artikkelit. Näytelmä kasvoi jonkinlaiseksi tapaukseksi vuoden aikana, laitoksen itsensä jo hiljennyttyä.

Oikeusjutun viimeinen vierailu

Helsingin reissu otti aikaa perjantaista sunnuntaihin. Reissuun lähdettiin ensimmäisellä autolla tekniikan jätkien kanssa perjantaiaamuna. Toinen autollinen porukkaa seurasi perässä myöhemmin iltapäivällä. Perille päästiin kuuden maissa ja setti saatiin pystyyn kello yhteen mennessä yöllä. Ennestään tuntematon tila paljastui Oikeusjutulle oikein sopivaksi ja itse Valtimonteatteri hyvin viehättäväksi pieneksi teatteriksi Kallion sydämessä Aleksis Kiven kadulla. Tilassa oli jopa tiettyä punk-henkeä ja lempeää tyylikkyyttä, joka sai työryhmän sydämet puolelleen.

Itse esitykset olivat pitkästä esitystauosta huolimatta yllättävän eheitä ja hyviä vetoja, joita oli ohjaajana ilo seurata. Unohtumattoman sävyn esityspäivälle antoivat olosuhteet. Kuumuus paineli hellelukemissa ja pieni teatterisali lämpeni ihmisten mukana. Käsiohjelmat väpättivät yleisön käsissä ja näyttelijöiden osalta oli havaittavissa huomattavaa sulamista. Oli kuitenkin hauska huomata, että olosuhteet taisivat lopulta ärtymyksen sijaan enemmänkin yhdistää ihmisiä.

Ensimmäisen esityksen alkumonologissa kertojalla, entisellä opiskelija-aktiivi Toivo Peppasella meinasi pakka hajota, kun tunteet ja kahdeksan katkeran taistelun vuoden muistot tulvahtivat pintaan. Näytöksen lopussa väki nousi laulamaan esityksen päättävän Suvivirren seisaaltaan.

Vierailu olisi ilman muuta aiheensa tärkeyden tähden ansainnut pientä huomiota myös etelän teatteria seuraavalta medialta. Olisi ollut mahdollisuus kertoa jostain tärkeästä, jostain päivänpolttavasta. Nähdä, että dokumenttiteatteria tehdään tässä maassa myös hieman erilaisella otteella kuin Ryhmäteatterissa ja Kansallisteatterissa.

Käytämme tässä vielä tilaisuuden hyväksi kiittää Kajaanin Kaupunginteatterin ohjaajaa Hanna Kirjavaista, joka Valtimonteatterin keskeisenä perustajajäsenenä auttoi Oikeusjutun Helsingin vierailun jalalle. Kiitokset myös Valtimonteatterin tuottajalle Pauliina Alangolle ja tekniikkavastaava Timo Torviselle.

Helsinkiin ja takaisin

Vuosi Oikeusjutun kanssa kiertyi kiinni, kun Helsingistä takaisin palatessamme saimme lukea Kainuun Sanomien uunituoreen jutun siitä kuinka opettajankoulutusta on turha enää haikailla takaisin.

Jutussa kerrottiin ministeriön linjauksesta, jonka mukaan maakunnallisista yliopistokeskuksista tehdään täydennyskoulutuskeskuksia. Siitä ei kuitenkaan kerrottu mitä opettajankoulutuksen lakkautus on aiheuttanut Kainuussa ja Ylä-Savossa. Tuleeko opettajapula vai ei? Ainakin varhaiskasvatuksen puolella tilanne näyttää erittäin huolestuttavalta. Tai kuten eräs tuttu paikallisen päiväkodin johtaja asian joku aika sitten muotoili: "Kun yrittää löytää päiväkotiin (päteviä) lastentarhanopettajia, niin ahdistus on ainoa tunne..."

Oikeusjuttua esitettiin yhteensä 17 kertaa. Katsojia näytelmä keräsi 884 kappaletta.

Kajaanin Seminaari 1900 - 2013. Elämän totuutta etsi!

Kajaanissa 10.6.2014

Ohjaaja Veikko Leinonen
Apulaisohjaaja Toivo Peppanen

Oikeusjuttu Mikkelin Työväen Näyttämöpäivillä helmikuussa 2014.
Kuvassa Kimmo Penttilä (vas.) ja Pekka Moilanen. 
Kuva: Jere Lauha / Työväen Näyttämöpäivät

Oikeusjutun työryhmä Helsingin Valtimonteatterilla viimeisten esitysten jälkeen.
Kuvassa vasemmalta Panu Lyytinen, Pekka Moilanen Juha Häkkänen, Veikko Leinonen,
Niko Karjalainen, Aki Moilanen, Matias Nieminen, Kimmo Penttilä, Hanna-Mari Hotta,
Toivo Peppanen ja Tuomas Laitinen. Kuvasta puuttuvat työryhmän jäsenet
Pirkko Paananen, Soile Savela, Jaani Leinonen ja Katri Kuvaja.

Palkintoja Oikeusjuttu voitti seuraavasti:

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun Harrastajateatterikatselmus, 1000 euron kannustuspalkinto
Mikkelin Työväen Näyttämöpäivät, Yleisön suosikki

Media huomioi Oikeusjutun seuraavasti:

KotiseutuPlus TV (huhtikuu 2013)
Yle Kainuu (15.4.2013)
Kainuun Sanomat (17.4.2013)
Koti-Kajaani (17.4.2013)
KotiseutuPlus (18.4.2013)
Kainuun Sanomat (Raimo Viirretin kritiikki / 21.4.2013)
Koti-Kajaani (Päivi Huuskon kritiikki / 24.4.2013)
Koti-Kajaani (Nimetön katsojan palaute / 27. - 28.4.2013)
Voima -lehti (4 / 2013)
Kaleva (Elena Penttilän kritiikki / 20.5.2013)
Uljas - Itä-Suomen ylioppilaslehti (5 / 2013)
Libero -lehti (2 / 2013)
Länsi-Savo (3.2.2014)
Yle Etelä-Savo (3.2.2014)

Esityksen toteuttamista tuki taloudellisesti Taiteen Edistämiskeskus.

”Silloin kun maailman mahtavien silmät ovat muualla, ne ovat ne pienet ja huomaamattomat, joiden täytyy tehdä suuria tekoja.”

Oikeusjuttu toukokuussa Helsinkiin!

Iloisia uutisia kaikille pääkaupunkiseudulla asustaville dokumenttiteatterin ystäville! Oikeusjuttu vierailee toukokuussa Helsingissä paikallisen Valtimonteatterin kutsusta. Oikeusjutun pitkä ja menestyksekäs esitystaival saa arvoisensa päätöksen lauantaina 24.5. Valtimonteatterin vierailunäyttämöllä. Esitysajat ovat klo 14.00 ja 19.00. Lippujen ennakkomyynti on jo alkanut. Tarkemmat varaustiedot löytyvät mm. täältä.

Länsi-Savo -lehdessä Oikeusjutun voitosta

Kajaanin Oikeusjutulle voitto Näyttämöpäivillä

Länsi-Savo (3.2.2014)

Dokumenttiteatteri oli voittoisaa Mikkelissä Työväen Näyttämöpäivillä.

Kajaanin Harrastajateatterin Oikeusjuttu vakuutti

kriitikot sekä yleisön ja ansaitsi palkintotuolin.

Kuva: Jere Lauha / Työväen Näyttämöpäivät

Mikkelin Poikateatteri keräsi kehut

Yleisö oli samaa mieltä arvosteluraadin kanssa. Kajaani ja Mikkeli olivat parhaat.

Työväen Näyttämöpäivät

Carmen Runonen


Teatterinjohtaja Kirsi-Kaisa Sinisalo oli viikonvaihteessa Työväen Näyttämöpäivillä arvioidensa mukaan kahdeksatta kertaa ja tiivisti päivien annin näin: "Nämä ovat hienoimmat näyttämöpäivät, joilla olen ollut." Kehuja saivat erityisesti Mikkelin Poikateatterin Likinäkökulma niin Sinisalolta kuin hänen parinaan raadissa työskennelleeltä professori Yrjö Juhani Renvallilta. Toinen esitys, jonka arvioinnissa tältä kaksikolta tahtoivat sanat loppua oli Kajaanin Harrastajateatterin Oikeusjuttu. Yleisö oli tasan samaa mieltä, sillä tuoliäänestyksen päivien parhaasta näytelmästä voitti juuri Oikeusjuttu ja toiseksi tuli Likinäkökulma.

Ohjaaja Kati Kinnunen oli helisemässä, kun hän poistui Poikateatterin nuorukaisten kanssa päätöstilaisuudesta sunnuntai-iltana. Yleisö vaati häntä ja ryhmää tuomaan Likinäkökulman taas estradille, sillä moni jäi ilman lippua näiden päivien esityksestä. Sen liput riistettiin käsistä heti kun ne tulivat myyntiin. Kinnunen ei kuitenkaan lupaillut näytelmälle jatkoa, sillä uusi näytelmä, Keholla millä hyvänsä, on jo valmis. "Tulkaa katsomaan sitä", hän kehotti fanijoukkoja. Poikateatterin faniksi tunnustautuivat myös Kirsi-Kaisa Sinisalo ja Yrjö Juhani Renvall. Ryhmä onnistui satiirin keinoin näyttämään aikuisille katsojille, miten me onnistummekin sotkemaan selvät asiat. Renvall vaati jopa ääni-ikärajan alentamista. "Nuoriso näkee nämä asiat ja näkee ne selvästi", viittasi Renvall moniin yhteiskunnallisiin epäkohtiin. "Kati Kinnunen tekee työtä, jonka tulokset menevät kuin hyökynä eteenpäin ja jättävät jälkensä. Toivon, ettei tämä aaltoaminen pysähdy."

Näyttämöpäivillä esityksiä arvioi kolme raatiparia: Sinisalon ja Renvallin lisäksi teatteritoimittaja Kirsikka Moring ja ohjaaja Mikko Roiha sekä ohjaaja Juha Jokela ja näyttelijä Niina Nurminen. Renvall arvioi heidän saamaansa arviointipakettia, viittä näytelmää: "En ole voittanut lotossa koskaan enempää kuin neljä oikein, mutta näillä päivillä tuli taas viisi oikein!" Moring ja Roiha näkivät paljon perinteistä teatteria, jonka voima kuitenkin monissa esityksissä muodostui sukupolvien yhteistyöstä. Myös Jokela-Nurminen-pari jäi kaipaamaan lävistäviä kokemuksia, jotka olisivat muuttaneet omaa teatterikäsitystä. Mutta kaikista esityksistä löytyi jotain hyvää. Oli uusia ajatuksia, rosoa, tulevaisuuden uskoa. Oli siis kelpo päivät, joille listattiin 3650 kävijää. Tai se määrä lippuja meni kaupaksi. Festivaalin esitykset oli valinnut ohjaaja Tuomo Aitta.

Etelä-Savoa edusti Poikateatterin lisäksi myös Poleenin teatteri Pieksämäeltä. Sen esityksen arvioivat Niina Nurminen ja Juha Jokela. He kaipasivat Liian lyhyt hame-esitykseen lisää rohkeutta. Nyt se jäi raadin mielestä hieman välimaastoon: ei oikein otettu yhteyttä katsojiin, mutta ei myöskään toisiin näyttelijöihin. Nurminen toivoi, että katsojalle olisi tullut esityksessä jopa epämukava olo, koska kyse on niinkin rankasta aiheesta kuin perheväkivallasta. Paljon laulua sisältäneen esityksen näyttelijät lauloivat kyllä hyvin, mutta "puoliväliongelmia" esityksessä raadin mielestä oli.


Kajaani vei jalat alta katsojalta

Oikeusjuttu on dokumenttiteatteria ja tutkivaa journalismia.

Carmen Runonen

Kukapa olisi uskonut, että Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen lopettamisesta syntynyt jupakka ja siitä tehty näytelmä Oikeusjuttu olisi ollut niin vaikuttava teatterikokemus. Ehkäpä Kajaanin Harrastajateatteri itse tiesi, kun se jo avajaisinfossa voivotteli, että näytelmästä saatiin Näyttömöpäiville mahtumaan vain yksi esitys. Tämänkin loistoesityksen onnistuivat näkemään Kirsi-Kaisa Sinisalo ja Yrjö Juhani Renvall, jotka suorastaan filosofisesti pohtivat Oikeusjutun innoittamina, mitä Kajaaniin ja Kainuuseen jää enää jäljelle ja miten koko yliopistolaitosta ajetaan alas.

Oikeusjuttu on dokumenttiteatteria ja tutkivaa journalismia. Sen on kirjoittanut ja ohjannut Veikko Leinonen. "Se yllättää katsojansa ja vie jalat alta", kuvaili Renvall. Näytelmä ei lähde liikkeelle sketsistä, vaan todellisista tapahtumista, kun opettajien koulutus loppui Kajaanissa 113 vuoden jälkeen. Lopettaminen ei ollut riidaton. Esityksessä käytetäänkin aineistona lehtikirjoituksia, haastatteluja ja muuta tausta-aineistoa. Ryhmä haluaa politisoida ja provosoida avoimesti ja puhutella yleisöä suoraan.

Kirsi-Kaisa Sinisalolla on aivan erityinen suhde Kajaaniin. Hänen isänsä professori Veikko Sinisalo oli perustamassa sinne Kajaanin Sana ja sävel-viikkoa ja tytär jatkoi myöhemmin saman tapahtuman, nyt Kajaanin Runoviikoksi muuttuneen festivaalin johtamista. Siksi tämä esitys vaikutti häneen aivan erityisen vahvasti. "Mitä sinne Kajaaniin jää?" hän kyseli ja antoi samalla tunnustusta Oikeusjutun tekijöille. "Tämä on suuri teko!"

Kajaanin Harrastajateatteri teki tosiasioista teatteria ja valloitti yleisönsä Mikkelissä.
Kuva: Jere Lauha / Työväen Näyttämöpäivät

Oikeusjutusta Mikkelin Työväen Näyttämöpäivien yleisösuosikki

Mikkelin Työväen Näyttämöpäivien yleisö valitsi sunnuntaina 2.2. Oikeusjutun festivaalien parhaaksi esitykseksi. Kajaanin Harrastajateatteri on vieraillut Näyttämöpäivillä useita kertoja, mutta tunnustus on ensimmäinen laatuaan. Oikeusjutun nähnyt raati teatterinjohtaja Kirsi-Kaisa Sinisalo ja teatterityön professori Yrjö Juhani Renvall pitivät Oikeusjutun esitystä ja tekstiä loistavana sekä vaikuttavana. Tunnustuksen merkiksi Oikeusjutun työryhmä palkittiin Näyttämöpäivien monivuotisella kiertopalkinnolla, tyylikkäällä antiikkituolilla. Tuoli pääsee seuraavan vuoden ajaksi kunniapaikalle Kajaanin Harrastajateatterin kotinäyttämölle, Generaattorille.

Aiheesta lisää mm. täällä.

Ohessa lisäksi erään katsojan kritiikki Oikeusjutun Mikkelin näytöksen ensimmäiseltä puoliskolta.

Kuva: Jere Lauha / Työväen Näyttämöpäivät

OJ does Mikkeli!

Terveiset Mikkelistä Työväen Näyttämöpäiviltä! Oikeusjutun porukka latautuu parhaillaan Hotelli Uusikuussa huomista festariesitystä varten, kukin omalla tavallaan ja ajallaan. Toisen festaripäivän teemoja ovat olleet mm. Pauliinan ravintola, flipperi, Heroes of Might and Magic II, hammasharjat ja Naisvuoren uimahalli. Kaksi on varmaa: Mikkeli on kaupunki ja mikkeliläiset aika velikultia.

Kuva: Niko Karjalainen

Mikkelin esitysaika

Enää reilu viikko aikaa Mikkeliin! Oikeusjutun esitysaika Työväen näyttämöpäivillä on sunnuntaina 2.2.2014 klo 13.10-16.00. Esityspaikkana toimii Artium-sali. Lippuja esitykseen voi varata täältä. Lämpimästi tervetuloa!