Syrjäytyminen ja korkeakoulupolitiikka

Viimeisen parin vuoden kuuma peruna julkisessa keskustelussa on ollut nuorten syrjäytyminen. Jos siitä todella haluttaisiin puhua, niin pitäisi puhua myös tästä:

Kajaanista lakkautettiin hyvin toiminut lastentarhanopettajien koulutus vuonna 2006 siirtämällä se Ouluun. Monet pitävät tätä Kajaanin alasajon alkuhetkenä, sillä Kajaani on itse asiassa paikka missä varhaiskasvatuksen koulutusohjelma kehitettiin ensimmäisenä Suomessa. Varhaiskasvatuksen tutkimustoiminta oli Kajaanissa myös hyvällä uralla juonellisen oppimisen kehitelmineen jne. Lyhyesti sanoen, homma oli menestys ja palveli tarkoitustaan koko yhteiskunnan mittakaavassa.

Kun varhaiskasvatus siirrettiin Ouluun, valmistumisprosentti romahti. Kainuu ja Ylä-Savo ajautuivat lähes välittömästi lastentarhanopettajapulaan. Lopulta Kajaanin tutkimustoiminta ajettiin myös alas. Mitä tarkoitusta tämä sitten palveli koko yhteiskunnan mittakaavassa? Toistaiseksi kukaan ei ole vastannut. Harvat ovat suostuneet edes moista kysymystä pohtimaan.

Maailmanpankin laskelmien mukaan varhaiskasvatus on tuottavin investointi mitä yhteiskunta voi koulutuksen saralla tehdä.

Kajaanin opettajankoulutusyksikössä työskennelleen haastattelusta:

”X: kylhän tuolla niinku, ne ihmiset jotka tietää asioista niin ymmärtää sen että pitäs tän niinku edetä toisenlailla, ja tiedetään niinku tääki tiedetään nää taloudelliset laskelmat joiden mukaan niinku se kansakunnan tulevaisuuden kannalta on merkittävintä se että jos koulutukseen satsataan niin se satsaus pitäs tehdä varhaiskasvatukseen koska sillon niinku ennalta ehkästään kaikkein eniten näitä myöhempiä työttömyysjuttuja ja mielenterveysjuttuja ja kaikkee tämmöstä

T: no miten tää sun mielestä menee suhteeseen esimerkiks tähän presidentin  syrjäytymiskampanjaan?

X: no tietysti jokaisen aikuisen on pidettävä huolta lähellä olevista… (naurua)

T: ja leivottava…

X: …nuorista

T: …pullaa lapsukaisille

X: niin onhan sekin ihan kiva ku pulla tuoksuu (hahaha) mutta tuota, eihän se nyt tietenkään riitä

V: hulot (mäyräkoira tavoittelee pullaa, veikko kieltää)

V: hulot!

T: onko tämä jotakin näköalattomuutta sitten että ei nähdä sitä merkitystä?

X: hmm

T: sen kehityksellisen otteen merkitystä, että sitäkin tarvittas?

X: kyllähän sitäkin tarvittas ilman muuta

T: että hoivalle nähään se merkitys mutta ei sille kehitykselliselle otteelle

V: onks tässä puheen tavassa ikään kuin, koetko että siinä on yleisesti jotain vastuunpakoiluakin, selitetään miksi ei tarvii tarttua näihin?

X: mä en kauheesti..

V: presidenttihän kanssa sanoi, että hän ei niinku puutu hallituksen..

T: ja tarvitaan muutakin kuin ammattilaisten, ammattilaisten näkemystä että kaikilla pitää olla vastuu, jokaisella meistä

X: tietysti kaikilla on vastuu, mutta sillon ku sanotaan niin, niin todellakin se että mitä niinku voitas tehdä järkevillä päätöksillä ja isommilla ratkasuilla niin nehän jää sitten tekemättä”